Laurie Frankel - Ikuisesti yhdess@

Miten löytäisi sen oikean? Helppoa! Tarvitaan vain erehdymätön algoritmi.
Nörttivelho Sam ohjelmoi elämäänsä kuntoon: löytyy täydellinen tyttöystävä, Meredith, sekä apu tämän suruun. Siinä sivussa Sam tulee loihtineeksi heille merkillisen työpaikan.
Kun astut Styks-salonkiin ja lähetät paluupostia, voit jatkaa sitä, minkä kuolema keskeytti. Mutta pidä varasi. Rakkaus voi alkaa elää omaa elämäänsä.

Ikuisesti yhdess@ kertoo pariskunnasta, jonka yrityksen kautta voidaan ottaa yhteys menetettyyn läheiseen. Tietokoneohjelma jäljittelee kuolleen omaisen virtuaalisia viestejä, ja vastaa niihin todentuntuisesti. Paluuposti-keksinnöstä tulee menestys, vaikkakin monet tahot vastustavat sitä. Eteen tulee paljon eettisiä ongelmia ratkaistavaksi. Samalla tutustumme Samin ja Meredithin parisuhde-elämään, vaikkakin kirjan keskiössä on Paluuposti.

Kirjaa lukiessa ei voi olla ajattelematta omia kuolleita läheisiä. Olen menettänyt vain yhden ihmisen, mutta hän kuoli vastikään ja hyvin traagisesti. Kirja saa aikaan jossittelua ja "jos tämä olisi totta" -ajatuksia. Kuolema on kirjassa suuresti läsnä, ja sai välillä palan nousemaan kurkkuun. Kirja kuitenkaan ei vello angstissa, vaan enemmänkin Paluupostin aiheuttamissa eettisissä ongelmissa. Voiko omaisen kuolemaa käsitellä terveellä tavalla, jos vielä kuoleman jälkeen juttelee hänen kopionsa kanssa videopuhelulla? Onko epäkunnioittavaa saada kuoleva omainen kirjoittamaan sähköpostiviestejä vain jotta hänen kanssaan voi jutella kuoleman jälkeen - sen sijaan että viettää hänen kanssaan hänen viimeiset hetkensä? Onko virtuaalisella kopiolla oikeus antaa anteeksi?

Sam ja Meredith ovat ihanin pariskunta, mitä kirjallisuudessa olen lukenut. He sopivat toisilleen täydellisesti (tietokoneohjelmaa voi kiittää heidän tapaamisestaan), ovat ihania yhdessä ja tukevat toisiaan täydellisesti.

"Tuota... Olen melko varma, että tämä oli minun elämäni viimeinen ensisuudelma. Halusin nautiskella siitä."
"No miten se sujui?" Meredith kysyi.
"Minä unohdin jo", Sam vastasi, ja Meredith hymyili, hänkin vahingossa rehellisesti. "Kokeillaan uudelleen."

Yleensä en perusta romantiikasta kirjallisuudessa, oikeastaan koska sitä ei yleensä tehdä oikein. Kirjailijat haluavat lisätä romantiikan vain koska lukija tykkää siitä, ja se jää yleensä irralliseksi ja ärsyttäväksi. Näiden kahden parisuhden sen sijaan sai minut kiitolliseksi, etten ole sinkku. Muutoin olisin jo hankkimassa uutta kissaa.

Kirja on surullinen. Se ei anna lohtua omaisen menettäneelle, mutta se sai minut ajattelemaan: "Huh. En ole käynyt mummun luona aikoihin." Kirja opettaa, että elämä on liian lyhyt ja sinä aikana tulisi viettää aikaa lähimmäisten kanssa.

Kirja voi kärsiä hiukan uskottavuudesta. Samin luoma tietokoneohjelma on äärettömän fiksu ja se seikka häiritsi minua. Kerronnallisesti kirja onnistui masentamaan, naurattamaan, ajattelemaan ja melkein jopa itkemään. Minuun se osui ja lujaa.

Laurie Frankel: Ikuisesti yhdessä (Goodbye for now, 2012)

Suom. Aili Herronen

WSOY, 433 s.

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia - opas valoisille ja pimeille poluille

Voiko skotlantilainen, hyvää tarkoittava Bed and Breakfast -emäntä mennä asiakkaan huomioinnissa aivan liian pitkälle? Kun neljä aivan erilaista naista lähtee yhdessä Englannin Penniineille ja tekee sieltä salaperäisen löydön, mitä he oppivat toisistaan? Entäpä jos Appalakeilla patikoiva nuori ja näyttöhaluinen mies alkaakin ottaa seikkailunsa kilpailuna – ja verisenä sellaisena?

Johanna Sinisalo on kokenut ja aktiivinen vuoristovaeltaja ja pitkän matkan patikoija. Teos Salattuja voimia, opas valoisille ja pimeille poluille, sisältää yhden pienoisromaanin sekä puolen tusinaa muuta lyhytproosatekstiä, jotka kaikki ovat tavalla tai toisella syntyneet patikkaretkien innoittamana. Tarinoissaan Sinisalo käsittelee realismin rajoja rikkoen niin ihmisen ja luonnon suhdetta kuin ihmisluonnon hämäriä puoliakin. Fiktiokertomusten väleissä on makupaloina aitoja, joskus pelottavia, joskus koomisia, joskus lähes uskomattomia anekdootteja Sinisalon omista kokemuksista vuoripolkujen varrelta.

Kirjasta löytyy myös kokemusperäistä faktaa niille, jotka haluavat jonakin päivänä lähteä omille poluilleen. Kirjan loppuun on koottu osuus käytännön neuvoja ja niksejä: miten valmistaudut retkiin, millä perusteilla reittisi valitset, mitä tarvitset mukaan, mitä riskejä kohtaat ja niin edelleen. Tästä kirjasta nauttivat niin Sinisalon tummanpuhuvan, kirpeän ja häiritsevän proosan ystävät kuin nekin, joita vuoret ja metsät kutsuvat.

Kenelle? Vaeltajille; vaeltamisesta kiinnostuneille.

Salattuja voimia: opas valoisille ja pimeille poluille on Johanna Sinisalon novellikokoelma, jossa vuorottelee kolme teemaa. Sinisalo, joka on innokas vaellusharrastaja, esittelee erilaisia vaelluskohteita ja mitä niissä täytyy ottaa huomioon. Seuraavaksi tulee novelli (mukana myös yksi pienoisromaani), johon hän on saanut idean vaelluksen aikana. Kolmas teema on tositarina, eli muutaman sivun pituinen tarina tapahtumasta, joka on tapahtunut Sinisalolle vaelluksella. Lopussa on kattava, 60-sivuinen pienenpienellä tekstillä kirjoitettu ohjeistus vaeltamisesta ja mitä tulisi ottaa huomioon. Ja kun sanon kattava, tarkoitan sitä. Sinisalo ei pidä mitään itsestäänselvyytenä. Kyllä minä uskaltaisin lähteä vaeltamaan vain tämän oppaan turvin.

Pääpaino on kuitenkin novelleissa, jotka vievät eniten sivutilaa. Jokaisen novellin lopussa Sinisalo kertoo lyhyesti, mistä hän on saanut inspiraation tarinaansa. Yleensä ne ovat tulleet henkilöistä, joita Sinisalo on vaelluksella tavannut ja joiden mahdollisia, yleensä synkkiä, todellisia tarkoitusperiä hän on leikillään mielessään pyöritellyt. Novellit ovat hauskoja ja osa jokseenkin synkkiä. Suosikkini on novelli nimeltä Panos-tuotosajattelu, jossa skotlantilainen Bed & Breakfast -pitäjärouva saa idean alkaa googlettamaan vieraidensa nimiä saadakseen jotain keskustelunaihetta heidän kanssaan. Pidin myös tarinasta miehestä, jolle tulee pakkomielteeksi olla reitin nopein vaeltaja.
Sinisalo on täydellinen novellien kirjoittaja: hän pystyy kirjoittamaan kenestä tahansa ja millaisista ihmisistä tahansa.

Kirja on hyvin inspiroiva. Jopa minä, patalaiska sohvalla röhnöttäjä, aloin pyörittelemään mielessäni ideaa patikointia kaukana kaupungista. Vaikka novelleissa tuntemattomat retkeilijät saattavat osoittautua vaarallisiksikin, Sinisalo huomauttaa että todellisuus on todennäköisesti eri.

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia: Opas valoisille ja pimeille poluille

TEOS, 361 s.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista. Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden käytkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinnittyy väistämättä teemestarin taloon...

Emmi Itäranta voitti fantasia- ja scifiromaanikilpailun tällä esikoisteoksellaan vuonna 2011. Julkaisun jälkeen kirja palkittiin vielä Kalevi Jäntin rahaston palkinnolla. Moni on siis vähintään kuullut tästä kirjasta ja se on lähikirjastossakin jatkuvasti lainassa.

Kirjassa nimet ja kulttuuri kalskahtaa hyvin paljon japanilaiselta, ja hörähdin ääneen kun ensimmäisen kerran tulikin puhetta Kuusamosta. Kuusamo!? Suomen kulttuuriko muuttuu niin paljon, että tulevaisuudessa tulemme pitämään teetä pyhänä, kumartelemaan ja arvostamaan symboliikkaa? Osa nimistä on suomalaisia, mutta jotka sopisivat hyvin japanilaisen suuhun, esimerkiksi Muromäki. Kuusamo ja Rovaniemi ovat ainoat vihjeet, mitkä paljastavat kirjan sijoittuvan Suomeen, joten mielestäni kirjan olisi voinut sijoittaa Aasiaan.

Kirja on kuitenkin maaginen ja tarina kulkee hyvin. Kirjailijalla on joitakin näkyviä maneereja, esimerkiksi hahmojen ääriviivoista puhuminen ja toisen ihmisen kehon lämmön hehkusta kertominen. Antakaamme kuitenkin nämä anteeksi, sillä haluamme vain päästä kirjassa eteenpäin ja tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mielestäni kirjasta olisi ehdottomasti pitänyt tehdä moniosainen. Tarinalla on niin paljon potentiaalia enempään kuin vain yhteen kirjaan, ja kirjailijan piti nyt sitoa kaikki yhteen tavalla tai toisella. Valitettavasti hän valitsi tavan, joka oli kuin lentoon päässyt kyyhkynen joka ammutaan alas heti. Tässä olisi ollut kirja, jolle olisi voinut tehdä jatko-osan pitkittämättä tarinaa liikaa. Nyt vain lasken kirjan käsistäni ajatellen: sinä lupasit!

Pettymyksestäni huolimatta kirja on kaunis. Se on kaunis, taianomainen ja ideana mahtava. Itäranta on hyvin rakentanut teemestarin ammatin, veden loppumisesta johtuvan hädän ja hahmojen ystävyyden. Ehkä tämä kaunis maailma on yksi syy siihen, miksi toivoisin jatko-osaa. Haluan tutustua siihen enemmän.

Kerro itsestäsi kirjoin

Hei! Kirjabloggaajat eivät hirveästi pidä ääntä itsestään ja millaisia he ovat, joten päätin aloittaa tällaisen pienen haasteen/memen.

Ideana on miettiä 5 (voi olla enemmän, voi olla vähemmän) sanaa tai lyhyttä kuvailua itsestään. Seuraavaksi etsi jokaista sanaa kohden yksi kirja, joka kuvaa sinua ja valitsemaasi sanaa. Parhaiten pääset alkuun miettimällä: "Mihin kirjaan olen samaistunut?"

Seuraan mielelläni vastauksianne, joten linkitelkää niitä kommentti-osioon!

Kokoan tähän loppuun oman listani.

5 kirjaa, jotka kuvaavat minua

Introvertti: Ernest Cline: Ready Player One
Eläinrakas: Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi
Yksinäinen: John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
Luova: J.P. Ahonen: Perkeros
Utelias: Peter Clines: 14

Marko Hautala: Kuokkamummo

Te mietitte, mitä Kuokkamummo tekee. Se tappaa lapsia. Se on vanha kuin meri ja taivas. Se haistaa kuka on kuka ja odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta. Älkää ikinä puhuko Kuokkamummosta läpällä. Naurakaa kevätjumalanpalveluksessa tai riparilla, jos papilla on ärrävika tai se haistelee sormia. Mutta Kuokkamummosta turpa kiinni.
Syrjäisen lähiön nuoret kokoontuvat pommisuojaan peloteltavaksi, niin on tehty vuosikymmenten ajan. Lapsuusmuistot vaivaavat yhä Samuel Autiota, eikä hän ole koskaan päässyt yli menetetystä teinirakkaudestaan. Maisakin on jo aikuinen ja päättänyt tehdä seudun perinteestä väitöskirjan, muttei vieläkään uskalla lähestyä Bondorffien autiota huvilaa. Jos kyse on vain liekistä tai kaupunkilegendasta, mikis ihmisiä katoaa jäljettömiin? Sille kaikelle Kuokkamummo näyttää mustaa kieltä.
Se on menoa sitten.

Kenelle? Kauhu-genren ystäville.

Olen niin iloinen että suomalainen kauhu-kirjallisuus pääsee tapetille. Viimeaikaisia, hyviä kauhu-kirjoja minulla tulee mieleen oikeastaan vain Pekka Hiltusen Sysipimeä. Muutoin suomalaiset hehkuttavat vain kirjoja.. lestadiolaisista. Jotain mikä kertoo omasta naapurista muka totena. Mutta tässä on kirja, johon törmäsin vain suuren hehkutuksen kautta. Traileri on jänskä. Kuten ajattelinkin, kirjastossa kaikki 17 kirjaa on lainassa ja varausjonoa löytyy. Ratkaisu: osta kirja omaksi. En kadu. Vaikka köyhä olenkin.

Kuokkamummo kulkeutuu kolmensadan sivun verran kahdella eri aikajanalla. Seuraamme väitöskirjaa tekevää Maisaa, joka tutkii Kuokkamummon legendan syntyä. Hän tutustuu nuoreen maahanmuuttajaan, jonka katoaminen liittyy jollain tapaa tähän kaupunkitarinaan. Tutustumme myös Samuliin, joka muistelee omaa teini-ikäänsä ja silloista tyttöystäväänsä. Keskiössä on myös huvila, joka nykyajassa on jo hylätty.

Kuokkamummo tarjoaa melkoisen kyydin. Missään vaiheessa minua ei varsinaisesti pelottanut, mutta lukijana halusin jatkuvasti vain tietää lisää legendasta, Saarnasta ja mitä tulee tapahtumaan. Muutama sata sivua hujahti hetkessä. Kuokkamummon legenda on kiehtova, ja käsittääkseni se pohjautuu jotenkin Hautalan omassa lapsuudessa kuultuun tarinaan.

Mutta jotain jäi puuttumaan. Olisin halunnut tutustua paremmin mummeliin, mutta sainkin lukea teinien kähmimisestä. Samulin nuoruuden keskipiste tuntui olevan väärässä paikassa, jos se vain olisi siirtynyt muutaman metrin vasemmalle, sinne huvilalle ja niihin Bondorffeihin. Jääkää te teinit vain tähän, minä käyn sitten yksin tuolla kaislikossa möyrimässäää eeeei älkää viekö tarinaa poispäin.

Maisa ja kadonneen Sagalin etsintä oli mielenkiintoista luettavaa. Olisin kuitenkin kaivannut pelon tunnetta, sitä että en uskalla mennä nukkumaan ja jotta voin aamulla naureskella itselleni ja arkuudelleni. Mutta sen sijaan sain vain lukea mielenkiintoisen tarinan loppuun, laittaa kirja kiinni ja ihmetellä loppua.

Loppu. Kun tulet kysymään ihmisiltä, mitä he tykkäsivät Kuokkamummosta, he tulevat aina sanomaan: "...mutta se loppu oli outo". En osaa sanoa, onko lukijan tarkoitus hämmentyä vai onko jossain vaiheessa tarinaa jokin vihje mikä saa lukijan ymmärtämään. Loppu oli hyvä, ei siinä, mutta ihan kuin puuttuisi paljon sivuja ja kappaleita välistä. Huh.

Marko Hautala: Kuokkamummo

Tammi 2014, 328 s.

10 kesken jäänyttä kirjasarjaa

1. Ally Condie: Tarkoitettu. Luin ensimmäisen kirjan, ja se osoittautui naiiviksi ja en välittänyt henkilöistä lainkaan. Kirja jää cliff hangeriin, jonka jatko ei kiinnostanut minua.
2. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille. Minusta kirja ei ole hauska! Se on random ja ei saanut aikaan edes virnistystä. Tämä on kirja jota luetaan vain ja ainoastaan naurujen takia, joten en ole kiinnostunut poimimaan toista osaa.
3. Susan Ee: Penryn & the End of Days. Kirja on erittäin huono. Sen päähenkilö on the Mary Sue ja romanssi huono.
4. Karina Halle: Experiment in Terror. Muistan lukeneeni tämän ensimmäisen osan junassa, ja kirja.. ei ollut huono. Se oli ihan jees. Mutta valitettavasti muutaman päivän päästä en oikein osannut enää sanoa, mitä kirjassa oikein tapahtui. Se oli... luettavissa, muttei mieleenpainuva. En oikein osaisi jatkaa tätä sarjaa enää.
5. Dean Koontz: Odd Thomas. Jossain vaiheessa minulla oli suuri Dean Koontz -vaihe päällä, mutta haluan lukea häneltä enemmänkin stand alone -kirjoja. Odd Thomas ei niinkään iskenyt minuun.
6. Jeff Lindsay: Dexter. TV-sarjan spoilerit onnistuivat yllättämään minut, vaikken sitä seuraakaan. Tulevat tapahtumat eivät vaikuta niin kiinnostavilta, joten haluan vain ajatella että tämä kirja oli stand alone ja se siitä. Muita osia ei ole, lalalalalala en kuuntele~
7. Dan Simmons: Hyperion Cantos. Suosittelin tätä kirjaa poikaystävälleni, ja hän on parhaillaan lukemassa kolmatta kirjaa. Itse jätin ensimmäisen kirjan jälkeen sarjan kesken, sillä se ei tuntunut omalta.
8. Rachel Ward: Numbers. Hirveä kirja.
9. Darren Shan: Cirque Du Freak. Sarjan fanit tietävät. Sarjan suomentaminen lopetettiin kesken sarjan, enkä tuolloin osanut lukea englanninkielisiä teoksia. Nykyään kirjat voisin lukea englanniksi (ellei niiden suomentamista ole jatkettu?), mutta pelkään että rakkaat lapsuusmuistot tuhoutuvat hyvästä kirjasta. Muistellaan lämmöllä.
10. Wayne Simmons: Flu. En pysynyt kärryillä tässä kirjassa...

Sarah Lotz: Kolme

Matkustajakone putoaa Floridassa, Japanissa, Etelä-Afrikassa ja Portugalin rannikolla.

12. tammikuuta 2012 tullaan muistamaan nimellä "Musta torstai". Neljä selittämätöntä lento-onnettomuutta eri puolilla maapalloa, vain tunnin sisällä toisistaan. Ennennäkemättömän tragedian keskellä havaitaan pian ihme: kolme eloonjäänyttä. Yksi lapsi, kolmesta eri koneesta. Koko maailman huomio nauliintuu neljänteen turmakoneeseen, mutta tuhoalue on päiväkausia kaoottinen eikä eloonjääneitä uskota löytyvän. Samaan aikaan kun kansainvälinen media herkuttelee vuosisadan uutisella, viakutusvaltaisen uskonlahkon lopunajan julistus leviää Teksasista kulovalkean lailla. Lapset eivät pelastuneet sattumalta. Heillä on tarkoitus - ja neljäs lapsi kyllä löytyy. Myös villit salaliittoteoriat kukoistavat joka mantereella, ja pelko valtaa kansalaisten mielen. Ja vaikka viranomaiset rauhoittelevat tilannetta faktoillaan, uusien selkäpiitä karmivien tapahtumiesn myötä yhä useampi alkaa toivoa, ettei neljättä lasta koskaan löydetä...

Tämä kirja on ihana.

Katsokaa ensinnäkin tuota kantta. Kannessa on kolme viivaa, kullekin lapselle, ja hyvin himmeällä neljäs, tyhjä viiva. Neljännen viivan näkee vain valoa vasten, mutta se ei ole mitenkään "piilossa".

Onneksi ostin tämän kirjan omaksi. Tämä vaatii monen päivän sivujen selailua lukemisen jälkeenkin, enkä millään malttaisi luovuttaa takaisin sinne mistä ikinä tämän olisin lainannut. Nyt ymmärrän niitä lukijoita, jotka merkitsevät kirjoihinsa tärkeimpiä kohtia - minun teki mieli täyttää tämä kirja post-it-lapuilla ja taitella kulmia kaikkialta. Alleviivailusta puhumattakaan.

Teos on kirja kirjassa. Elspeth Martins on haastatellut erilaisia onnettomuuteen liittyviä henkilöitä, ja näistä haastatteluista koonnut aikajanallisesti järkevän teoksen. Mukana on myös chat-viestejä, sähköposteja, radio-ohjelmien litterointeja ja ääninauhoituksia. Keskiössä on lapset ja heidän huoltajansa. Neljännen lapsen etsintöihin ei ole kulutettu sivutilaa niin paljon kuin takakansi voisi lupailla. Eniten tämä taitaa käsitellä uskovaishörhöjen maailmanlopunjulistuksia, mikä kieltämättä alkoi ärsyttää. Varsinkin siinä vaiheessa, kun päästiin kappaleisiin jotka olivat pelkkää heidän propagandaansa.

Hahmoja on siis aivan mieletön määrä, ja myönnän etten aina ymmärtänyt kenestä on kyse otsikoiden perusteella (saatetaan esittää vain nimi). Lukua lukiessa kuitenkin kaikki valkeni. Lotz on tehnyt myös mieletöntä taustatutkimusta tätä kirjaansa varten, sillä tarkoitus on saada lukija uskomaan, että tämä kaikki on totta. Mukana on Japanin surullisenkuuluisa metsä Aokigahara, joka vetää itsemurhaa yrittäviä puoleensa. Yksi lentokoneista putoaa sinne, joten paikkaan tullaan palailemaan tarinassa.

Tilannehan on siis kaoottinen. Uskovaiset povaavat maailmanloppua valtavaan ääneen. Toimittajat ja media tekevät epäeettisiä asioita saadakseen jutunjuurta lehteensä. Lähimmäiset tunkeilevat lasten ja heidän huoltajiensa elämään saadakseen juttua myytäväksi lehdistölle. Huoltajat yrittävät sopeutua uuteen tilanteeseen. Ja lapsissa on jotain outoa onnettomuuden jäljiltä.

Kirjan rakenne - lukuja ja katkelmia erilaisista haastatteluista - on nerokas ja olen aivan varma että tämä tulee yleistymään. Se toimii hyvin, kun ajattelee Lotzin tarkoitusperiä kirjan suhteen. En usko että olisin pitänyt kirjasta näin paljon, jos se olisi kirjoitettu perinteisellä kerrontatavalla. Tämä toi kirjaan uskottavuutta ja mystiikkaa.

Suurenmoinen kirja, jonka ainoa miinus on uskovaiset. En nimittäin jaksanut millään kuulla sitä Raamatun jatkuvaa lainailua ja paasailua. En ymmärrä, miksi heitä piti korostaa kirjassa näin paljon, kun olisi voinut kertoa lapsista tai neljännen etsinnöistä.

Sarah Lotz: Kolme (The Three, 2014)

Suom. J. Pekka Mäkelä

Karisto, 494 s.

10 teemaa, joista en halua lukea kaunokirjallisuudessa

Lähinnä pahaa mieltä välttääkseni, tai koska ei kiinnosta.

10 suosittua kirjailijaa, joiden kirjoja en ole ikinä lukenut

Tiedot "suosituista kirjailijoista" perustuu erilaisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin, joihin heidän on nimetty.

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

Tomittaja Vatanen on keski-ikäinen mies, joka on saanut tarpeekseen työstään, vaimostaan ja koko kaupunkilaisesta elämänmenostaan. Jutuntekomatkalla jossakin Heinolan seutuvilla mies törmää autolla jäniksenpoikaseen ja säntää siltä seisomalta metsään jäniksen perään. Kuvaaja huutelee kärsimättömästi tiellä, mutta Vatanen istuu mättäällä jäniksenpoika sylissään ja päättää jättää kaiken taakseen. Alkaa miehen ja jäniksen uskomaton pakomatka halki Suomen. Kaukana kaupungin kiireistä Vatanen ja jänis ovat vapaita kulkemaan sinne minne nenä ja kuono näyttävät.

Kenelle? Suomalaisille! Ja lemmikin omistajille.

Suunnilleen vuonna 2004 ollessani yläasteella minulla oli kaveri, joka hoki, ettei eläissään ole lukenut vapaaehtoisesti yhtäkään kirjaa - paitsi Jäniksen vuoden. Toisaalta tämä antaa krediittiä Jäniksen vuodelle ollessaan kirja jonka hän on suostunut lukemaan loppuun, toisaalta miksi se ei ole innostanut häntä lukemaan lisää? Vasta nyt, 24 vuoden iässä, päätin lukea myös tämän. Isälläni on suuri Arto Paasilinna -kokoelma, joita lueskelin pienenä paljon, mutta jostain syystä juuri tämä, Arto Paasilinnan THE kirja, puuttuu.

Tässä on kirja, jonka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea. Ilmeisesti tässä on myös kirja, jonka jokainen ulkomaalainen lukee jos päättää etsiä jotain suomalaista. Goodreadsin arvostelussa joku kertoi, että hänen keskustellessaan pohjoismaalaisesta kirjallisuudesta ruotsalaisen kanssa hänelle oli suositeltu juuri tätä teosta.

Vatanen ja jänis matkaavat ympäri Suomea (Kuopio mainittu, jes!) törmäten monenlaisiin ihmisiin ja ongelmiin. Monet osoittavat kiinnostusta Vatasen jänistä kohtaan haluten ostaa sen... tai eräässä tapauksessa uhrata se jumalilleen. Vatanen joutuukin pitämään suurta huolta jäniksestään, joka on selvästi kiintynyt häneen. Aina hänen menettäessään jäniksen muutuin levottomaksi ajatellen: "Antakaa se takaisin! Eeeei, jäniiis!"

Pakko sanoa, että tämä kirja muutti minua lemmikinomistajana. Jäniksellä ei ole ketään muuta kuin Vatanen, ja se luottaa henkensä tämän käsiin. Se on lojaali ja ystävällinen sielu, josta on pidettävä huolta. Ei sillä että kohtelisin omia lemmikkejäni tylysti, mutta en ole aiemmin ymmärtänyt, kuinka tärkeä ihminen voi olla eläimelle.

Kirja liikuttaa ja naurattaa. Huumori on taattua Paasilinnaa, erityisesti pidin kohtauksista joissa on mukana hänen vaimonsa. Pidin erityisesti myös neuvostoliittolaisista sotilaista (kirja on ilmestynyt vuonna 1975) ja huonosti piirtävästä riistanvalvojasta.

Kirja on hauska ja mielenkiintoinen. Se on melko lyhyt ja nopeasti luettava, mikä on vain plussaa sillä kirjan tapahtumat tosiaan koostuvat vain hyvin lyhyistä tapaamisista.

Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi

Gummerus, 218 s.

Richard Matheson: Olen legenda

Koko ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi - yhtä lukuun ottamatta. Kohtalon oikusta Robert Neville on viimeinen ihminen maailmassa, jonka jokainen muu asukas tahtoisi juoda hänen verensä. Mutta avuttomaksi hän ei jää, sillä yöt hän on turvassa linnoitetussa talossaan ja päivisin hän armottomasti saalistaa ja tappaa vampyyreita. Samalla hän yrittää löytää järkeenkäypää selitystä vampyyrien olemassaololle. Mutta kuinka pitkään yksinäinen mies voi selvitä maailmassa, jossa elää pelkkiä hirviöitä? Vai onko hän sittenkään niin yksin kuin kuvittelee?

Kenelle? YA-kirjojen vampyyreihin kyllästyneille ja niille, jotka haluavat luettavaksi jotain nopeaa.

Poimiessani kirjan sen nimi kuulosti ainoastaan "tutulta". Vasta kiikuttaessani sen kirjastosta kotiin sain tietää, että tästä on tehty suosittu elokuva ja Richard Matheson on kirjoittanut myös Helvetin talon, josta pidin paljon.

Olen legenda on lyhyt ja väljästi kirjoitettu, eli sen voi helpostikin lukea yhdeltä istumalta. Kirjan keskiössä on mies, Robert Neville, joka päivisin hakee itselleen ruokaa ja tarvikkeita, öisin linnottautuu kotiinsa kuuntelemaan, kun vampyyrit yrittävät päästä häneen käsiksi. Neville on varma, että hän on maailman ainoa ihminen jäljellä.

Hän kuitenkin tapaa muutaman valonpilkahduksen elämässään. Matheson kuvaa hyvin, kuinka Nevillen yksinäisyys siirtyy hänen saadessaa jotain tekemistä. Neville esimerkiksi uppoutuu tutkimustyöhön siitä, mikä aiheuttaa vampyrismin. Kirja hieman kritisoikin vampyyreihin liittyviä myyttejä koskien valkosipulia, peilejä ja ristejä (miksi ateisti vampyyri pelkäisi ristiä?). On melko virkistävää lukea kirja "vanhanaikaisista" vampyyreista, jotka voi pitää erossa vain aiemmin mainituilla tavoilla.

Kirja on hiukan ahdistava, se saa lukijan miettimään "mitä jos olisin tuossa tilanteessa" -kysymyksiä. Nevillen masentuneisuus ja yksinäisyys on sydäntäsärkevää, eikä kirjoittaja ole antanut hänelle minkäänlaista armoa tilanteeseen.

Hang in there, Neville.

Richard Matheson: Olen legenda (I am Legend, 1954)

Suom. Vuokko Aitosalo

Vaskirjat, 163 s.

10 kirjasarjaa, joiden lukemisen haluan aloittaa

Nämä eivät ole missään tietyssä järjestyksessä. Mutta kyseessä on lista kirjasarjoista, joiden lukemisen aion aloittaa jossain välissä. Ongelmana on, että kirjasarjojen kohdalla minun on omistauduttava sen lukemiselle, varsinkin jos kaikki osat ovat jo ilmestyneet.

1) Veronica Roth: Divergent. Trilogia, josta on kirjoitettu vielä yksi kirja, kertoen Fourin taustatarinan. Olen nähnyt tämän elokuvan, ja se oli hauska (krhm, ainakin kännissä)! Olen oppinut että massiiviseen hypetykseen ei voi luottaa, mutta ehkä tämä ansaitsee mahdollisuuden. Kirjaa en kuitenkaan ikinä saa käsiini, se kun on aina lainassa kirjastosta.
2) Sarah J. Maas: Throne of Glass. En tiedä onko kyseessä trilogia, mutta kolmas kirja ilmestyi juuri. Jälleen massiivinen hypetys teinien keskuudessa, mutta kirjasarjaa ei ole (vielä) suomennettu eikä sitä löydy kirjastosta laisinkaan.
3) Stephen King: Musta torni. Vuosia sitten ostin tästä kirjasarjasta jonkun osan äidilleni tajuamatta, että se on osa sarjaa. Saatuani tietää sarjasta pidin sen ideaa melko kummallisena, mutta eräs ystäväni pitää tästä ja luotan hänen makuunsa. Tietääkseni Mustaa tornia on seitsemän osaa, mutten tiedä onko se jo saanut päätöksensä.
4) Diana Gabaldon: Muukalainen. Ostin kirpparilta halvalla tästä sarjasta ensimmäisen osan. Kirjoja on.. kahdeksan? mukaanlukien useita sivuteoksia. En tiedä onko se juuri minun mieleeni, mutta moni on tätä suositellut ja kun kerran tämän jo omistankin..
5) J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta. Tämä on kirjasarja, jonka jokaisen pitäisi lukea eläessään. Kirjoja on kolme, ja jostain syystä ostin tämän kolmannen kirjan kirpputorilta. Höh! Nyt on pakko hankkia toisetkin osat, ei kirjahyllyssä voi olla vajaata kirjasarjaa!

6) Michael Grant: Gone. Juonikuvaus - teinit keskenään - muistuttaa minua The Maze Runnerista ja Variantista. Tykkäsin molemmista kirjoista ja ajattelin antaa mahdollisuuden myös tälle. Kirjoja on kuusi, mutten tiedä onko sarja loppunut. Kyseessä on suomalaisille hyvinkin tuntematon ja täten myös suomentamaton.
7) Michelle K. Pickett: PODs. Jälleen dystopiaa! PODs on uusi, vuonna 2013 kirjoitettu kirja josta pitäisi ilmestyä lisää osia. Ilmeisesti kyseessä on kirja, jota joko rakastaa tai vihaa. Luulenpa että efekti on sama kuin 5. aallossa, eli olet joko niitä jotka ärsyyntyvät epäkohdista tai niitä, jotka vain antavat mennä ja nauttivat kyydistä. Kirjaa ei ole suomennettu.
8) Jeanne DuPrau: Book of Ember. Tähän asti ainakin neljä kirjaa, en tiedä tuleeko enempää. Kyseessä on minulle melko tuntematon kirja, mutta joka on saanut melko hyvän suosion. Ei tietoa, saako tätä Suomesta tai suomeksi.
9) Mira Grant: Parasitology. Mira Grant suoltaa todella paljon dystopia-kirjoja. Kyllä, jälleen dystopiaa! Lupaan että tämä on listan viimeinen. Kirja ei enteile zombeja, mutta Grantin kirjoittamishistorian tuntien ennakkoaavistelen jotain sen kaltaista. Kirjoja on ilmestynyt tähän asti kaksi.
10) David Moody: Autumn. HUIJASIN, tässä on taas yksi dystopia-kirja. 5 kirjan pituinen sarja.

Kuten huomaa, paljon dystopiaa, haha! Sen lisäksi kirjasarjat olen jättänyt aloittamatta, sillä niitä ei löydy tai koska ne ovat niin paksuja etten halua vielä alkaa omistautumaan niiden lukemiselle.

Kerro kommentteihin, mitä kirjasarjoja sinulla on aloittamatta?

[Merkitse kalenteriin] Neil Patrick Harris

Päivämäärä: 14.10.2014

Tired of memoirs that only tell you what "really "happened? Sick of deeply personal accounts written in the first person? Seeking an exciting, interactive read that puts the "u" back in "aUtobiography"? Then look no further than "Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography" In this revolutionary, Joycean experiment in light celebrity narrative, actor/personality/carbon-based-life-form Neil Patrick Harris lets you, the reader, live his life. You will be born to New Mexico. You will get your big break at an acting camp. You will get into a bizarre confrontation outside a nightclub with actor Scott Caan. Even better, at each critical juncture of your life you will choose how to proceed. You will decide whether to try out for "Doogie Howser, M.D." You will decide whether to spend years struggling with your sexuality. You will decide what kind of caviar you want to eat on board Elton John's yacht. Choose correctly and you'll find fame, fortune, and true love. Choose incorrectly and you'll find misery, heartbreak, and a hideous death by piranhas. All this, plus magic tricks, cocktail recipes, embarrassing pictures from your time as a child actor, and even a closing song. Yes, if you buy one book this year, congratulations on being above the American average, and make that book "Neil Patrick Harris: Choose Your Own Autobiography"

Neil Patrick Harris on varmaan näyttelijöistä kaikista suosikkini. Rakastan häntä How I Met Your Motherissa ja Dr. Horriblessa. Voisin vuodattaa sydämeni siitä, kuinka paljon pidänkään hänestä, mutta keskitytään silti siihen, miksi tämä kirja kannattaa ostaa.

NPH julkaisee oman elämänkertansa, joka on samalla Choose Your Own Adventure (en tiedä mitä nämä kirjat ovat suomeksi)! Se tarkoittaa kirjaa, jossa sinä päätät itse, mitä siinä tapahtuu. Elät Neil Patrick Harrisina läpi hänen lapsuutensa, nuoruutensa, uransa ja henkilökohtaisen rakkauselämänsä. Neil Patrick Harrisin tuntien kirja tulee olemaan täynnä huumoria, mielenkiintoista katsausta Hollywood-elämään ja lukemisen aikana ei voi kyllästyä.

Suosittelen jokaista NPH-fania, jolla englanti taipuu, odottamaan kielipitkällä lokakuuta.

Rick Yancey: 5. aalto

"Totuus on, että heti kun ne löysivät meidät, pelimme oli pelattu."

1. aalto: Sähköt katkeavat
2. aalto: Onnekkaat pakenevat
3. aalto: Vain epäonnisimmat jäävät henkiin
4. aalto: Ainoa tapa selviytyä on pysyä yksin
5. aalto: Se alkaa nyt

Cassie on tyttö jollla on M16-rynnäkkökivääri, kadonnut pikkuveli ja adrenaliinin terävöittämät aistit. Seitsemän miljardia ihmistä on kuollut, infrastuktuuri tuhottu ja planeetta kasvottomien muukalaisten miehittämä. Epätoivoinen Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Toisaalla vihan ajama Zombie on valmis tuhoamaan vihollisen hinnalla millä hyvänsä. Kun salaperäinen Evan tarjoaa Cassielle apuaan, on päätös vaikea. Kaoottinen Maa vilisee ihmishahmoisia soluttautujia ja väärän valinnan hinta on kuolema.

Kenelle? Olen kuullut, että tämä vetoaa Stephenie Meyerin kirjasarjan Hostin faneille. Itse en kuitenkaan saa päähäni kohderyhmää, johon tämä vetoaisi.

Aloittaessani lukemisen kirja imaisi minut samantien sisäänsä. Olin haltioissani kirjan teemasta, toiminnasta ja kuinka säälimätön se on. Avaruusolennot hyökkäävät Maahan ja suorastaan teurastavat ihmiskuntaa erilaisin asein - sekä luodein että biologisin. Cassie on 16-vuotias selviytyjä, joka pysyttelee yksin. Avaruusolennot nimittäin voivat ottaa ihmisen hahmon, ja täten keneenkään ei voi luottaa.

Kirjassa kuolee ihmisiä niin säälimättömästi ja brutaalisti, että pieni kukkahattutäti nousi sisälläni ihmettelemään, kuinka tämä voi olla kirjastossa lasten osastolla. Tunnelma saa minut suorastaan pelkäämään, että tämä kaikki tapahtuisi todellisuudessa. Asiaa ei auta se, että romaani on itse Stephen Hawkingin inspiroima. Kirjan alussa ei tule valtavaa tietoähkyä, vaikkakin osa asioista olisi tälle lukijalle pitänyt vääntää rautalangasta. Minulla kesti kauan ymmärtää, mitä "aallot" konkreettisesti tarkoittivat ja keitä "Toiset" on.

Cassie on ihana. Olen varma, että Rick Yanceyllä on teinitytär, sillä hän kirjoittaa teinitytön niin loistavasti. Cassie toimii kertojana päiväkirjamaisesti, ja viljelee sarkastista asennettaan. Hän on selvästikin pelokas lapsi, jonka tulee olla rohkea selviytyäkseen. Ihastuin tähän tyttöön niin paljon. Aluksi en ollut varma, totunko näin vihamieliseen ja sarkastiseen kertojaan, mutta opin jopa nauttimaan siitä. Yancey on tehnyt myös erinomaista tutkimustyötä siitä, kuinka ihmismieli toimii. Paniikki on kuvailtu realistisesti ja erittäin hyvin. Tässä kirjassa kaikki oli täydellistä.

Kunnes oltiin sivulla 100-jotain. Sitten jotain tapahtui. En tiedä, mitä. Arvelen, että joko kirjailija vaihtui lennosta tai Yancey sai pahan aivotärähdyksen ja hänestä tuli miltei idiootti. Kirjasta nimittäin tuli yhtäkkiä hirvittävän huono. En tiedä, mistä aloittaisin.

Aloitan vaikkapa armeijasta. 5. aallon maailmassa on täysin normaalia, että 7-vuotiaat toimivat sotilaina ja 12-vuotiaat armeijan lääkintämiehenä joka tutkii ruumiita. Luin hyvin epäuskoisena ja yritin vakuuttaa itselleni, että olen ymmärtänyt väärin. Mutta ei, sotatantereelle lähetetään pieniä lapsia jotka eivät jaksa kannatella kivääriä. Ei ihme että ihmiskunta on pulassa. Kirjan yksi päähenkilöistä on Zombie, joka toimii sotamiehenä tässä samassa armeijassa. Armeija-luvut ovat erittäin kuivia ja niin stereotyyppisiä. Tottakai ylin hahmo on sotahullu räyhääjä, joka kohtelee alokkaita erittäin huonosti. Olivat he minkä ikäisiä tahansa...

Romanssi. Hei, te sinkut jotka etsitte parisuhdetta. Tässä on Cassien opas poikaystävän löytämiseen. Se vaatii vain kolme askelta.

1. Tapaa poika
2. Rakastu poikaan.

Oho, siinä olikin vain kaksi. Vaikka poika onkin teitä kohtaan välinpitämätön ja seuraava poika lukee henkilökohtaisen päiväkirjasi kannesta kanteen, niin ei hätää. Tarpeeksi kun rakastuu, niin eiköhän se poikaystävä kohta löydy. Niin ainakin tässä kirjassa kävi. "Kuinka löytää poikaystävä alle viidessä minuutissa" oli niin hirveän tökeröä, että en halunnut enää lukea Cassiesta. En toisaalta halunnut lukea armeijastakaan. En halunnut enää lukea tätä. Onneksi ollaan jo yli puolessa välissä.

Huomasin myös, että kirjassa kaikki ovat kauniita. Evan on erittäin komea. Hänellä on kivikovat rintalihakset, pehmeät kädet ja suloiset hiukset. Hakan iho on virheetön ja hänellä on upeat hiukset. Kukaan ei ole ruma. Kukaan ei edes ole tavallisen näköinen. He ovat kaikki täydellisiä.

Olen niin pettynyt tähän kirjaan. Alku oli ihana. Haluan vain lukea sen alun ja jos olisin tiennyt tulevasta, olisin jättänyt kirjan siihen. En tiedä kuinka arvioida kirja, jonka alku on ainakin neljä tähteä mutta loput siitä kaksi. Päädyn antamaan kaksi, sillä loppuosa kirjasta on niin anteeksiantamattoman sohaistu.

Rick Yancey: 5. aalto (The 5th Wave, 2013)

Suom. Ulla Selkälä

WSOY, 433 s.

10 tunnustusta lukemisesta

Rakas Lukija, istu alas. Minulla on... tunnustettavaa. Se koskee tapaani lukea kirjoja ja... ei ei, älä nouse ylös. Tässä menee hetki.

Krhm.

1. Haistan kirjoja. Paperi, painomuste, tai mikä ikinä se kirjoissa tuoksuukaan, rakastan sitä. Vanhat kirjat ovat ihania. Kun luin, että Belgian kirjaston kirjoista on löytynyt huumeita ja jopa herpestä... yritän vältellä haistelua.
2. Matkin kirjoissa kuvattuja ilmeitä. Jos kirjassa on kuvattu jokin vahva ilme - yleensä vihasta johtuva - väännän ilmeeni samoin. En tiedä mistä se johtuu, samaistumisesta? Joskus saatan myös toistaa voimakkaita vuorosanoja.
3. Kirjastossa käydessäni lainaan sylillisen kirjoja kerralla. Jopa silloin kun minulla on vielä aiempi kasa odottamassa kotona.
4. Olen ankara nuorten aikuisten kirjoille. Tiedän, että ne ovat tarkoitettu teini-ikäisille, ja täten teemat, romantiikka ja ongelmat ovat sen mukaisia. Mutta en voi sille mitään, jos minua ärsyttää epäloogisuus tai uskottavuus kärsii.
5. Ostan paljon kirjoja. Tällä hetkellä odottelen kahta Adlibriksen pakettia, ja vastustus ostaa lisää on suuri. Käyn jatkuvasti kirjakaupassa kiertelemässä. Jos näen, että kirjastossa on jono, en jaksa odottaa.
6. En voi luopa Eoin Colferin kirjasta Toivomuslista. Sain sen nuorena, ja se oli silloin lempikirjani jonka luin uudelleen ja uudelleen. En ole lukenut sitä pitkään aikaan (enkä uskallakaan, ks. tunnustus #4), mutta vaalin sitä edelleen.
7. Käyn kirpputoreilla vain kirjojen vuoksi. Kuopion keskustassa on eräs suosittu kirpputori, jossa on hylly omistettu vain kirjoille. Kuopiossa asuessani saatoin vain käydä koluamassa kyseisen hyllyn, ja lähteä vilkaisematta pöytiin.
8. En ole ikinä itkenyt kirjan vuoksi.
9. Luen samalla kun pelaan videopelejä. Minulta on usein kysytty: "Miten pystyt tuohon?". Tämä tietenkin riippuu videopeleistä. Minulla on nyt kesken eräs peli, missä vastustajalla saattaa kestää kauan aikaa tehdä oma vuoronsa. Kyllä siinä ehtii lukea kappaleen eteenpäin, ja laittaa kirjanmerkki merkiksi, missä olin menossa. Olen pystynyt lukemaan kokonaisia kirjoja vain tällä tavalla, varsinkin pelatessani konsolilla jossa latausikkunoissa saattaa mennä monta kymmentä sekuntia. Olen aina ollut hyvä tekemään useita asioita yhdellä kerralla.
10. Tuomitsen hiljaa, kun näen kirjaston kirjassa taitettuja kulmia. Myönnän, en pidä siitä että kirja näyttää luetulta! En pidä taitetuista kulmista, suklaan tahrimista sivuista, tussilla korostetuista lauseista... Haluan kirjani puhtaana. Käyttäkää kirjanmerkkiä, älkää taitelko sivuja!

Uskalla jättää kirja kesken!

Kirjan kesken jättäminen voi olla hankalaa. Mitä jos se paranee loppua myöten? En ole ennenkään jättänyt kirjaa kesken, miksi siis nyt? Tekeekö kesken jättäminen minusta luovuttajan?

Kirja valitaan luettavaksi eri syistä. Yleisimpiä syitä on sen maine, kirjailijan maine, genre, takakannen teksti, kansi ja jonkun suositus. Mutta kaikki ihmiset kokevat nämä edellä mainitsemani asiat eri tavoin. Jos jonkun mielestä kirja on hyvä, se ei voi tarkoittaa että kaikki pitävät siitä. Joku kokee sen yllättäväksi, toinen näkee juonenkäänteen jo kauas. Kun luet kirjaa etkä pidä siitä, jätä se kesken. Hehkutuksesta huolimatta se ei välttämättä tule olemaan mielestäsi hyvä.

Muita syitä jättää kirja kesken:

1) Ehdit lukea enemmän hyviä kirjoja.

Elämä on liian lyhyt, aina tulee olemaan kirja jonka haluat kuollaksesi lukea. Jos jätät tämän kirjan kesken, voit aloittaa lukemaan sormet syyhyten himoitsemaasi tarinaa.

2) Vältät mielenpahoittamisen.

Huono kirja on huono. Sitä ei ole nautittavaa lukea, se ärsyttää ja se voi loukata. Sinun on turha rääkätä itseäsi jatkamaan, jos tarina saa olosi vain epämukavaksi.

3) Vältät stressin kirjan lopettamisesta.

Huonoa kirjaa lukiessa tulee helposti kiirehtimistä saada kirja loppuun. Skipataan kuvailuja, lukuja.. vain jotta sen saisi nopeasti luettua loppuun. Se ei ole enää tarinan nauttimista, vaan itsensä pakottamista lopettaa kirja. Oletko huomannut, että vilkuilet paljon jäljellä olevia sivuja ja mietit: "Vielä X sivua jäljellä, huoh!"

4) Kuka sanoo ettet voi lukea sen myöhemmin loppuun?

Kirja odottaa sinua. Voi olla, että se alkaa kiinnostaa sinua myöhemmin. Ihmiset käyvät elämänsä aikana erilaisia vaiheita, jolloin heidän mieltymyksensä muuttuvat.

Kirja ei pahoita mieltään jos palautat sen takaisin kirjastoon keskeneräisenä. Se, että ostit kirjan tai sait lahjaksi, ei tee sinusta velvollista lukemaan sitä.

Patrick Rothfuss: Tuulen nimi

"Nimeni on Kvothe. Olen ryöstänyt prinsessoja nukkuvilta hautakumpukuninkailta. Poltin Trebonin kaupungin poroksi. Olen viettänyt yön Felurianin kanssa ja säilyttänyt sekä järkeni että henkeni. Minut erotettiin Yliopistosta nuorempana kuin useimmat päästetään sisään. Olen kulkenut kuutamossa polkuja, joista muut pelkäävät puhua päivänvalossa. Olen puhunut jumalille, rakastanut naisia ja kirjoittanut lauluja, jotka saavat trubaduurit itkemään. Olet saattanut kuulla minusta." 

Kenelle? Fantasia-romaaneista kiinnostuville, jotka eivät uskalla tarttua valtaviin tiiliskiviin.

Tuulen nimi on Patrick Rothfussin ällistyttävän suosion saanut esikoisromaani. Kvothe on tarunomainen henkilö, josta kiertää mitä villeimpiä tarinoita ympäri valtakuntaa. Hän on tarinasta riippuen sankari tai demoni, joka pystyy mahtaviin tekoihin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, että Kvothe pitää nykyään majataloa ja esittäytyy Kotena. Kunnes eräänä päivänä hän tutustuu Kronikoitsijaan, joka tunnistaa hänet. Kvothe päätyy kertomaan hänelle tarinansa siitä, kuinka hänen vanhempansa murhataan, kuinka hän joutuu elämään kadulla ja lopulta pääsee opiskelijaksi Yliopistoon - historian nuorimpana opiskelijana.

Kirja on trilogian ensimmäinen osa, ja sitä ei voi käsitellä omana tarinanaan. Jos aiot tarttua tähän, varaudu siihen että joudut kahlaamaan kaksi muutakin osaa läpi. Itse en usko lukevani niitä, sillä vaikka kirja on erittäin mielenkiintoinen ja kauniisti kirjoitettu, minulle ei jäänyt siitä paljoakaan käteen. Kirja selvästikin lupailee paljon; romanssia, eeppisiä taisteluja, pettymyksiä ja selkäänpuukottamista. Mutta ne kaikki jäävät pintaraapauksiksi tai väistetään jollain tavalla. Olisin halunnut lukea enemmän Yliopiston oppitunneista, sillä sinne pääseminen oli Kvothelle niin tärkeää. Hän saa ystäviä, mutta en enää muista heidän nimiään - niin vähän heistä kerrottiin. Ainoastaan ihastus ja vihamies oli ne elementit, jotka veivät tarinaa eteenpäin. Muuten kaikki oli vain Kvothea.

Kirjassa on paljon ylimääräistä, mutta en ole tottunut lukemaan eeppisiä fantasia-romaaneja. Toisaalta se ei ole niin rönsyilevää ja pikkutarkasti kertovaa kuin Taru sormusten herrasta, joten fantasia-romaanien "aloittelevalle" lukijalle tämä on erinomainen. Koska kirja on hyvin hahmo-keskeinen, asiat tullaan kuvailemaan vain Kvothen tarkkaavaisuuden perusteella.

Tarina pitää koukussaan, mutta tunnen itseni silti hiukan pettyneeksi. Ymmärrän toki, miksi se on saanut näin valtavan suosion, mutta ehkä odotin itse siltä vääriä asioita. Kirjan takakannen tekstikään (lainattu alussa) ei kerro itse tarinasta mitään, joten se voi helposti aiheuttaa erilaisia mielikuvia lukijasta riippuen.

Patrick Rothfuss: Tuulen nimi (The name of the wind, 2007)

Suom. Satu Hlinovsky

Kirjava, 649 s.

Kaikki irti Goodreadsista!

Liityin Goodreadsiin vuonna 2009, jolloin kyseinen sivusto oli porskuttanut jo kaksi vuotta. Tähän mennessä Goodreads on kerännyt jo 30 miljoonaa käyttäjää. Kyseessä on englanninkielinen sivusto, jossa ihmiset pystyvät pitämään kirjaa lukemisistaan, arvostelemaan kirjoja sekä pysymään kärryillä uutuuksista. Se on myös ensimmäinen pysäkki heille, jotka eivät oikein tiedä mitä seuraavaksi lukisi. Suosittelen Goodreadsia erittäin lämpimästi, ja tässä on pieni esittely erilaisista ominaisuuksista, jotta pääsee alkuun. En aio tutoriaalimaisesti kertoa, mistä kaikki löytyvät (sivusto on hyvin selkeä!), mutta kommenteissa autan mielelläni jos on ongelmia.

Hyllyt

Goodreadsin oletushyllyt ovat nimeltään "to-read", eli kirjat jotka haluat tulevaisuudessa lukea; "currently-reading" eli kirjat joita olet tällä hetkellä lukemassa ja "read" eli jo luetut kirjat. Hyllyjä voi tehdä itselleen lisää avainsanamaisesti, eli kirja voi olla useassa hyllyssä yhtä aikaa. Voit tehdä hyllyn esimerkiksi kirjoille, joita et lukenut loppuun. Itse myös tein hyllyn kirjoille, jotka haluan lukea mutta joita ei vielä löydy Suomesta. Tällöin pystyn "to-read" -hyllystä valitsemaan mitä tahansa.

Olen huomannut kahdenlaisia tapoja tehdä hyllyjä. Toiset hyllyttävät genrejään teemojen ja genrejen perusteella, toiset taas oman fiiliksen mukaan. Minä kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.

Hyllyttämisen hyvä puoli on myös se, että Goodreads antaa sinulle suosituksia hyllyjesi perusteella. Voin esimerkiksi pyytää, että saan suosituksia sen perusteella, mitä olen luokitellut hyllyyn "lovable characters". Voin myös poistaa raksin niiden hyllyjen kohdalta, joista en ikinä halua suosituksia.

Suositukset

Goodreadsilla on automaattinen suosittelu-ohjelma. En tiedä mihin se tarkalleen perustuu, mutta olen huomannut sen todella toimineen.

Suositukset ovat hyllyttäin. Kuten aiemmin mainitsin, Goodreads pystyy suosittelemaan sinulle kirjoja itse tekemiesi hyllyjen perusteella. Voit myös vinkata sivustolle erilaisista genreistä joista pidät.

Jokaisen suositellun kirjan ohessa on pieni linkki "not interested", jolloin voit opettaa sivustolle ettet halua nähdä kyseistä kirjaa enää suosituksissa. Sivusto oppii nämä kirjat hyvin eivätkä ole vaivanneet minua sen koommin.

Voit myös kirjoittaa pienen viestin käyttäjille, jotta he voivat suositella sinulle kirjoja. En ole kokeillut tätä ominaisuutta, mutta yhteisö on hyvin mukava ja oletan heidän vastaavan asiallisesti.

Explore-valikko

Genres: Määrittelee hyvin erilaisia genrejä.
Listopia: Listoja. Kuka tahansa voi luoda listan vaikkapa kirjoille, jotka sijoittuvat Eurooppaan 1800-luvulla. Kuka tahansa voi osallistua listan kokoamiseen suosittelemalla jotain kirjaa. Suosituimpia listoja ovat yleensä genreihin liittyviä, ja tarkkaan rajattuja, esimerkiksi "kauhu-kirjoja joissa ei ole vampyyreja". Listat ovat tagattu genrejen mukaan, joten voit selata vain esimerkiks YA-kirjoista koostuvia listoja.
Giveaways: Yksinkertaisesti kirjoja, joita voit voittaa omaksesi. En ole vielä törmännyt kirjaan, jota ei toimitettaisi Suomeenkin asti. Kirjat ovat uusia ja yleinen pyyntö on, että kirjan voittaja kirjoittaa siitä arvostelun.
Popular: Täältä löydät suosituimmat hyllyt, tällä hetkellä luetuimmat kirjat, kuumimmat keskustelut... eli kaikki suosituimmat kirjat.
Goodreads Voice: Kirjailijoiden haastatteluja.
Ebooks: Ilmaisia e-kirjoja, tai ainakin näytteitä! Huomioitahn, että ne ovat englanniksi.
Fun: Paljon hauskaa tekemistä, esimerkiksi tietovisoja erilaisista kirjoista ja lainauksia.
Creative Writing: Käyttäjien omia tarinoita.
People: Suosituimmat käyttäjät. Voit halutessasi saada näkyviin vain suomalaisia käyttäjiä. Suosituimmuus määräytyy sen perusteella, kenellä on parhaat arvostelut, kuka lukee eniten kirjoja, kuka arvostelee eniten, ketä seurataan eniten (sinun ei tarvitse olla kaveri, voit lisätä hänet seuranta-listallesi nähdäksesi hänen arvostelujaan etusivullasi), sekä myös uusimmat päivitykset.
Upcoming events: En ole ikinä nähnyt näitä Suomessa, mutta kyseessä ovat erilaiset tapahtumat.

Widgetit

Jos bloggaat, kannattaa ehdottomasti vilkaista widget-osiota. Lisäämällä widgetin blogiisi tai kotisivuillesi, se näyttää ajankohtaisen tilanteen omalla Goodreads-tililläsi. Omassa blogissani on kaksi widgetiä, jotka näet toiminnassa. Toinen on sivuvalikossa oleva "luen juuri nyt", joka näyttää kaikki kirjani jotka ovat hyllyssä "currently reading". Toinen widget on valikossa otsikolla "Luettava", jossa taas näkyvät kaikki kirjani, jotka ovat hyllyssä "to-read".

Voit myös asettaa widgetin omasta lukuhaasteestasi (kyllä! voit haastaa itsesi lukemaan esimerkiksi 60 kirjaa, ja Goodreads pitää lukua suorituksestasi!). Widgetit toimivat erittäin hyvin ja ovat helppo asentaa.

Personal Stats

Hauska ja esteettisesti onnistunut statiikka, jota on hauska seurata. Goodreads pitää yllä, kuinka monta kirjaa tai sivua olet lukenut vuodessa. Se myös pitää kirjaa, milloin olet lukenut minäkin vuonna ilmestyneitä kirjoja. Koordinaatistoon siis ilmestyy x-akselille vuosi jolloin olet lukenut kirjan ja y-akselille kirjan vuoden. Oma statiikkani näyttää, että luen lähinnä vain uusia kirjoja.

Vertaa sinun ja ystäväsi arvosteluja

Arviointiasteikko on tähdet yhdestä viiteen (puolikkaita tähtiä ei voi antaa). Selatessasi toisen käyttäjän kirjahyllyä taulukko näyttää hänen antamansa arvion kyseisestä kirjasta, ja vieressä sinun antamasi arvion.

Seuraa kirjailijoita

Jos kirjailijan nimen jälkeen sulkeissa lukee (Goodreads Author), se tarkoittaa että kyseinen kirjailija on Goodreadsin käyttäjä. Voit seurata heidän bloggaustaan, kirja-arvioitaan, nimmari-kiertueita ja ottaa heihin kontaktia. Moni YA-kirjailija on liittynyt Goodreadsiin, ja jopa Stephen King on Goodreadsissa.

Mobiili

Ainakin Android-puhelimiin on mahdollinen saada Goodreadsin oma saman niminen mobiilisovellus. Se toimii aivan kuin itse sivustokin, mutta pelkistettynä. Eräs ystäväni ei kyseisestä sovelluksesta pitänyt, mutta itse olen käyttänyt sitä lukemisen edistymisen päivitykseen sekä kirjastossa käydessä on kätevä käydä selaamassa omaa "to read" -hyllyäni.

Yhteisö

Yhteisö on melko nuorta, ja hulluna YA-kirjoihin. YA-kirjoilta et vain voi välttyä. Suomalaiset eivät paljoa tee itsestään melua, mutta on meillekin perustettu oma ryhmämme. Suomalaiset ovat kuitenkin hyvin ahkeria päivittämään suomalaisia ja suomennettuja kirjoja Goodreadsiin. Se on siis hyvä paikka myös suomalaisille. Goodreadsilla on kuitenkin taipumus tehdä yhteisöstä tervetullut lähinnä vain amerikkalaisille, sillä vain amerikkalaiset voivat myydä kirjojaan eteenpäin sivuston välityksellä tai lukea pieniä otteita.

Kaiken kaikkiaan

Goodreads on kätevä, ja on saanut minut innostumaan kirjoista entisestään. Valehtelematta voin sanoa, että nykyään löydän uusia kirjoja vain ja ainoastaan Goodreadsin kautta, sillä kun päivittää hyllyjään ahkerasti, Goodreads melkeinpä tulee ikkunastasi sisään uuden kirjan kanssa "HEI OLETKO JO LUKENUT TÄMÄN, PIDÄT SIITÄ VARMASTI".

Suosittelen lämpimästi liittymistä. Ota osaa suomalaisten omiin ryhmiin, perusta listoja, lajittele kirjojasi hyllyihin ja pidä melua ihan luvan kanssa, miten rakastatkaan tätä erästä kirjaa. Niin me muutkin tehdään :)

Oletko itse Goodreadsin käyttäjä? Mitä pidät siitä? Mihin käytät sitä?

Kuukauden summaus: Elokuu 2014

Mitä blogissa tapahtui?

Se alkoi. 23. elokuuta aloitin tämän blogin kirjoittamisen, eli hiukan yli viikko sitten. Se alkoi, kun luin Ernest Clinen romaanin Ready Player Onen, ja lopetettuani ainoa ajatukseni oli: minulla on niin paljon sanottavaa tästä kirjasta. Harmikseni en saanut ikinä tehtyä kyseisestä kirjasta arviota tänne (se oli ok, btw), mutta tiesin siitä hetkestä että minun tulisi kirjoittaa ylös ajatuksiani lukemistani kirjoista. Minulla nimittäin on paha tapa vain viskata ne olan yli ja aloittaa uusi - mutustelematta kirjan tapahtumia. Kaikki on siis uutta!

Luetut kirjat

Koska blogi on niin nuori, kaikkia elokuussa lukemiani kirjoja ei ole tähän blogiin päätynyt. Tässä on kuitenkin lista lukemistani teoksista:

• John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
• Blaine Harden: Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta
• Daniel Way: Deadpool - The Secret Invasion
• David Gaider: Dragon Age - The Silent Grove
• Piper Kerman: Orange is the new Black - Vuosi vankilassa
• Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta
• Stefano Raffaelle: Loving Dead
• Evan Dorkin: Beasts of Burden - Animal Rites
• Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
• Ernest Cline: Ready Player One
• Art Spiegelman: Maus I & II
• Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
• Erika Moen: Dar - A super girly top secret comic diary

Lista on pitkä, mutta näistä yhdeksän on sarjakuvaromaaneja.

Vuosi 2014 näyttää minulle siis tältä tähän asti. Luku 8018 edustaa luettujen sivujen määrää.

Mitä jätin kesken

En mitään!

Muuta kirjojen maailmassa tapahtunutta

Löysin Fantasiapelit! Tai siis, olen aina tiennyt kyseisen kaupan läsnäolosta, mutta tänään tajusin kuinka ihana niiden sarjakuva- ja romaanihylly on. Halusin ostaa itselleni sarjakuvia, mutta Suomalainen kirjakauppa pursuaa vain strippi-sarjakuvia ja Aku Ankkaa. Fantasiapeleistä olen nyt löytänyt itselleni tuhottomasti aivan ihania sarjakuvia, ja kokoelmani vain kasvaa. Hintakaan ei aina ole paha. Ainakin halvempaa kuin Suomalaisessa.

Kohti syyskuuta

Luen tällä hetkellä Patrick Rothfussin esikoiskirjaa Tuulen nimeä. Minulla on edelleen odottamassa sarjakuva Joe the Barbarian, sekä tänään ostamani House of Leaves. Luultavasti tulen näihin ainakin palaamaan syyskuussa.

Blogissa aloitan viikon listaukset! Eräs englannin kielinen blogi tarjoaa kirjabloggaajille viikottaisia aiheita, joista voi tehdä itselleen listoja. En tiedä haluanko noudattaa heidän antamiaan aiheita, mutta voisin ainakin kokeilla. Jos ei tunnu omalta (välillä tuntuu että aiheet ovat liian amerikkalaiset, esimerkiksi kiitospäivä-teema), alan keksimään omia aiheita tai tekemään heidän vanhoja aiheitaan. Tämä siis viikottain, huh huh!