23.1.15

Peter Watts: Sokeanäkö

Kaksi kuukautta sitten 65 tuhatta vierasta taivaankappaletta iski maan ilmakehään ja paloi tuhkaksi. Seurasi hiljaisuus, kunnes aurinkokunnan ulkoreunaa kiertävä luotain havaitsi heikon signaalin. Joku on tulossa käymään.

Kootaan vastaanottokomitea: Kielitieteilijä, jonka aivot on kirurgisesti jaettu osiin. Biologi, joka on ympännyt itseensä niin paljon teknologiaa, että näkee röntgensäteet ja maistaa ultraäänen. Pasifistisoturi. Synteetti, jonka mielestä on vain puolet jäljellä ja joka ehkä voi kommunikoida tulijoiden kanssa. Joukon johtaja, geenitekniikan ja sarjamurhaajien veren avulla herätetty muinainen hominidi saalistaja Vampyyri.

Joukko on ainakin yhtä outo kuin mikä tahansa avaruudesta tuleva. Tai niin ainakin uskotaan...
Kenelle? Scifistä ja biologiasta kiinnostuneille.

Tämä kirja on erittäin haasteellinen lukukokemus. Peter Watts on ammatiltaan biologi, ja hän käyttää erittäin paljon jargoniaa kirjassa. Ei ole kovin kriittistä, jos lukija ei ymmärtäisikään kaikkea biologia-sanastoa, mutta on varauduttava siihen, että tätä sanastoa esiintyy 70% kirjasta. Myös psykologi- ja scifisanastoa heitellään paljon. Hyvin pieni osa sanoista selitetään, mikä sai minut lukijana tuntemaan itseni jopa typeräksi. Vaikka kyseessä onkin kovan luokan ammattilaisista, suurille osalle sanoista löytyisi myös kansantajuisempi termi... en tiedä miksi kirjailija ei suostunut niitä käyttämään. Useat sanovat, että kirjaa on helppo lukea vaikean sanaston läpi, mutta itseäni se häiritsi merkittävästi.

Kirjan maailmaan kuuluu vampyyreja. He eivät kimaltele tai muutu lepakoiksi koska no ne nyt vain tekee niin, vaan Wattsin vampyyrit tukevat tieteellistä käsitystä siitä, miten vampyyrit oikeasti toimisivat jos ne olisivat olemassa. Watts on todella viisas mies ja kaikki asiat on esitetty uskottavasti. Kyllähän hän listaa lähdeteoksiinkin noin 50 eri lähdettä.

En kuitenkaan välittänyt hahmoista lainkaan, ne kun eivät välitä edes toisistaan. Saamme seurata kinastelua sivukaupalla ja väittelyä avaruusolioiden tietoisuudesta. Lukija seuraa hölmistyneenä vierestä.
Kiivaan dialogin lomassa toimintakohtauksia on melko vähän, ja ne ovat nopeasti ohi. Kirja seuraakin jatkuvasti samaa linjaa: Ensin tapahtuu jotain, sitten keskustellaan tapahtuneesta. Usein hahmot ovat eri mieltä toistensa kanssa ja seuraa kinastelua. Tämä miehistö on kamalin esimerkki moniammatillisesta yhteistyöstä: kinastelua, taipumattomuutta, jargonian käyttöä ja luottamuksen puutetta.

Kirja vaatii ehdottomastii toisen lukukerran. Siitä huomaa että se on ihan mielettömän hyvä, mutta en voi antaa hyvää arvosanaa kirjalle jota en ymmärrä. Nyt kun tiedän juonen keskeisimmät käänteet ja loppuratkaisun, voin seuraavalla lukukerralla keskittyä tieteellisiin faktoihin. Mutta nyt kirja jääkööt hautumaan.

PS. Kirjan voi lukea englanniksi täältä.

Peter Watts: Sokeanäkö (Blindsight, 2013)
Suom: J. Pekka Mäkelä
Gummerus, 420 s.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiehtovan turhauttavalta kirjalta. Täytyykin katsoa, jos tuohon englanninkieliseen jossain kohtaa vaikka tarttuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en osaisi käyttää sanoja "kiehtova" ja "turhauttava" yhdessä, mutta tämä kirja on varmasti monelle juuri sitä! :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.