12.3.15

Jon Krakauer: Jäätäviin korkeuksiin: murhenäytelmä Mount Everestillä

Toukokuun 10. päivänä 1996 koettiin vuorikiipeilyn historian järkyttävin tragedia, jossa menehtyi kahdeksan vuorikiipeilijää. Kirja on ainutlaatuinen kertomus katastrofin vaiheista. Vahvalla kirjailijan otteella ja eläytymisvoimalla Jon Krakauer etsii vastausta siihen, mikä saa ihmisen tavoittelemaan korkeuksia ja panemaan yltiöpäisesti henkensä alttiiksi, missä piilee äärimmäisyten olosuhteiden ja jäätävien vuorenhuippujen viehätys. Kirja on kertomus sankaruudesta ja kamppailusta hetkellä, jolloin luonnonvoimat ovat saaneet ylivoimaisen otteen.

Jäätäviin korkeuksiin on jo ottanut paikkansa yhtenä alan kirjallisuuden terävimpänä huippunua.
Tämä kirja ei ole fiktiota, vaan kertoo eräästä traagisesta tapahtumasta Mount Everestillä.

Tapahtuma-aika: 10.-11. toukokuuta 1996
Paikka: Mount Everest, Nepal
Mitä tapahtui: Epäsuotuisista sääolosuhteista johtuen kahdeksan ihmistä kuoli kiivetessään Mount Everestin huipulle.

Kirjan näkökulma: Kirjoittaja, Jon Krakauer, oli yksi onnekkaista kiipeilijöistä, jotka pääsivät tuolloin alas vuorelta. Krakauer oli siis itse mukana samassa ryhmässä, jossa kuolleet kiipeilijät olivat. Kirja arvostelee Mount Everestin kaupallisuutta ja arvioi kiipeilijöiden vaarantajua.

Luettuani tämän kirjan en voi sanoa tietäväni nyt kaiken vuorikiipeilyn perusasioista. Mutta Mount Everestiin kohdistuvista ongelmista ja sen kulttuurista tiedän kaiken. Ymmärrän myös paremmin minua rohkeampien ihmisten ajatuksia heidän tavoitellessaan maailman korkeimman vuoren huippua. Mount Everestille kiipeää jatkuvasti ihmisiä - osa täysiä amatöörejä, osa haastaen itseään kovempiin nousuihin esimerkiksi jättämällä lisähapen kokonaan pois. Krakauer, joka kiipesi vuorelle tehdäkseen aiheesta lehtiartikkelin, haastatteli muita kiipeilijöitä ja keräsi valtavasti materiaalia vakuuttavan kirjan verran.

Krakauer kuului usean hengen ryhmään, josta vain kaksi palasi elävänä takaisin. Sääolosuhteet pahenivat niin, että ryhmä joutui hyytävän lumimyrskyn keskelle. 11. toukokuuta 1996 kuoli toiseksi eniten ihmisiä kyseiselle vuorelle päivän aikana (ennätys tehtiin vuonna 2014). Krakauer todisti heidän kuolemiaan, etsi kadonneita ja joutui luopumaan heistä. Hän joutui kokemaan useiden hänelle läheiseksi tulleiden ihmisten kohtaloita samalla kun taisteli omasta hengestään. Kirjan lopussa huomaa, että hän syyttää itseään ja että tapahtumat tulevat kummittelemaan hänen loppuelämänsä ajan. Siksi kirja ei sovi ihan jokaiselle.

Kenelle se sopii? Ainakin heille jotka aikovat kiivetä Mount Everestille. Mutta miksi minä, joka ei aio mennä lähellekään kyseistä vuorta, suorastaan ahmin kirjan alusta loppuun miltei yhdeltä istumalta? Ensinnäkin koska Krakauer osaa ammattinsa puolesta kirjoittaa erittäin hyvin, ilman turhia jaaritteluja ja jotta maallikon ymmärtää sanastoa. Toisekseen Mount Everestin maantieteelliset faktat ja kulttuuri on äärimmäisen kiehtovaa. Siihen kohdistuvat ongelmat, esimerkiksi roskaisuus, on jokaisen hyvä tiedostaa. Kirjan henkilöt ovat myös mielenkiintoisia: on useiden palvomat Scott Fischer ja Rob Hall, vilpillisiä huijareita, kaupallisia, amatöörejä ja huimapäitä (kuten ruotsalainen joka pyöräili Ruotsista Nepaliin!). Haastattelujen kautta Krakauer on saanut hyvin tuotua esille heidän ajatuksiaan ja asenteitaan.

Luettuani tämän kirjan en voi sanoa käyneeni Mount Everestillä, mutta ei se myöskään kaukana siitä ole.

Jon Krakauer: Jäätäviin korkeauksiin (Into Thin Air: A Personal Account of the Mt. Everest Disaster, 1997)
Suom. Liisa Paakkanen
WSOY, 334 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti